Tuletko vaimokseni?

Edeltävä kahden keskeinen lomamme oli heinäkuussa 2016, jolloin olimme kaksi yötä hotellissa Tukholmassa. Nekin kaksi päivää olin kipeänä.

Mieheni täyttäisi 30 maaliskuussa ja päätin, että yhteinen viikonloppuloma voisi toimia lahjana. Meille jäisi yhteisiä muistoja, saisimme rentoutua ja nauttia toistemme seurasta.

Siispä annoin miehelleni 30-vuotislahjaksi lennot Pariisin. Yöpyä saisimme sukulaisteni luona, joten lahjasta ei tulisi liian kallis.

Kaupoista ei löytynyt ainoaakaan miehelle sopivaa korttia, joten päätin tehdä sen itse ja kuvassa näkyykin lopputulos - koristeltu laatikko, jonka sisällä itse tehty kortti.

Viimein kauan odotettu matkamme koitti. Matkan olin varannut helatorstai viikonlopulle, jottemme joutuisi olemaan niin montaa päivää poissa töistä. Lähtömme oli keskiviikkoiltana ja kotiin palaisimme seuraavana maanantai-tiistai välisenä yönä.

TAHDON, TAHDON, TAHDON

Perjantaina 26.5.2017 menimme aamupala picnicille Eiffel -tornin puistoon. Ihmettelin jo lähtiessämme, miksi mies oli pukenut päällensä kauluspaidan, vaikka ulkolämpötila hipuili jo 30 astetta.

Etsimme sopivan paikan puistosta, levitimme eväämme ja peittomme nurmikolla. Sitten se tapahtui. Mies polvistui ja kysyi ne maagiset sanat. "TULETKO VAIMOKSENI?"

Picnicin jälkeen lähdimme shoppailemaan Louvren museon lähistölle. Olimme sopineet, että tulisimme takaisin klo 18:30, jolloin söisimme kaikki yhdessä.

Sukulaiseni soitti ennen kuutta, että kuudeksi pitäisi ehtiä syömään. Ihmettelin kovasti, miten ruokailulla oli niin kiire. Otimme taksin alle ja suuntasimme kohti asuntoa.

Paikan päällä odottikin kokki ja vain meitä kahta varten suunniteltu menu. Minut, joka olen maailman uteliain ihminen ja pidän suunnittelusta oli yllätetty. Olin maailman onnellisin ihminen.